Synnyin joskus kauan sitten viime vuosisadalla ja tuhannella, suureen maalaistaloon vanhimman pojan lapsena. Nuorin pojista sai talon isännyyden ja isäni kuoltua me saimme häädön. Kuten veljeni aina muistaa leikkisästi mainita, "olen syntynyt kultalusikka suussa, mutta se on hävinnyt matkan varrella". Koska en perinyt sitä kartanoa, yritän rakentaa unelmieni miljöötä aina sinne missä asun, vaikkapa ihan vaan kerrostaloon. Viihdyn kotona ja siksi haluan, että kotini on kaunis... tarvitsen ympärilleni kauneutta.
Outoja tai ei ,
VastaaPoistanäitä on aina yhtä mukavaa katsella:)
pakkasterkut (-36c aamulla )
Päivi
ps.
käy osallistumassa arvontaani...
Vanhat kartat(kin) on tosi mielenkiintoisia - hauska katsoa kuinka kehitys kehittyy ja paikat muuttuu.
VastaaPoista- Tiina