Talvien talvi

Näkymä työpaikkani kahvihuoneen ikkunasta.
Kenellä muulla on yhtä upeat näköalat?:)





Linnanpuiston valaistus on toteutettu maahan
upotetuilla valaisimilla...









Rakkain paikka maalla...
Kuvassa on pihapöytämme ja penkit,
joihin mahtuu kerralla vaikka 20 henkeä syömään.
Järvi on oikealla puolella.





Pöllöraukka on peittynyt lumeen...



Tänä talvena ei ole ollut tietoakaan kasvihuoneilmiöstä.
Pakkasta on ollut tähän mennessä jo ihan riittävästi.
Henkilökohtaisesti en pakkasta suuremmin kaipaa,
vaikka se lumen kera tekeekin luonnon ihastuttavan kauniiksi.
Minulle kyllä kelpaisi ihan loskakelitalvikin,
silloin pääsis pyörällä töihin.
- Kasvihuoneilmiö on nimeltään myös ihana diverssikauppa Hki-Tku tien varressa.
Siellä on tullut muutaman kerran käytyä ihastelemassa ja
tekemässä pieniä löytöjä....

Entisöintiä

Olen hurahtanut aivan täysin vanhojen
huonekalujen kunnostamiseen.
Aloitin entisöintiharrastukseni kansalaisopistossa
ihanan opettajan johdolla.
Tämä vanha kolmen euron kirppislöytöni,
lääkekaappi Salon kirpputorilta,
missä vierailimme rakkaan Marja-serkkuni kanssa viime kesänä,
on ensimmäinen tekeleeni.
Poistin siitä lakan maalinpoistoaineella, siklasin ja hioin.
Maalasin omien kustavilaishuonekalujeni värisellä Empirellä.
Kysyin oikean värinumeron (Dicco Plast 75331, rautakauppa X081)
huonekalutehdas Laitalasta,
Laitalan Jukalta.
Toisen kerroksen voisi ehkä vielä maalata ja
senjälkeen hioa vanhan näköiseksi.



Vetimen löysin Hauhon kesätorilta,
kiva kristallinuppi.





Vähän kaappi on kälysen näköinen sisältä,
mutta en kuitenkaan maalaa sisäpuolta oven tekstien takia.



Sabluunan olen itse väsännyt,
vähän vino ja epämääräisen näköinen, kelvannee...



Kaapin sisältä, ovesta löytyi kirjaimet DE ja vuosiluku 1954.

Seuraava kunnostustyöni on kustavilaistyylinen
pieni sivupöytä ovaalilla kannella.
Töitä on mukavampi tehdä kunnon tiloissa
ja työkaluilla puutyöluokassa opistolla,
kuin sählätä haisevia mönjiä ja maaleja kotona.
Tulevia projektejani ovat sata vuotta vanha,
Saara-tädiltä saamani ihana "Hilda tädin" arkku,
talonpoikais naulakko, hattuhyllynaulakko,
pieni pyöreä kolmijalkainen pöytä
ja vanha pesukomuuti.
Vanhan kahdenistuttavan keinutuolin
haluaisin myös maalata ja kunnostaa,
koska se on musta väriltään,
mutta ehkä joskus tulevaisuudessa...
Ai niin ja biedermeier kukkapylväs odottaa myös kunnostusta.
Eivät ihan äkkiä työt lopu...;)

Uuden aloitus

Nyt se sitten tapahtui.
- Aloitin oman sisustusblogin.
Olen lukenut muiden blogeja innolla siitä saakka,
kun niitä on ollut olemassa.

Olen myös aina haaveillut omasta blogista,
koska sisustustyyliäni on hieman kehuttu ja pidetty jotenkin 'erilaisena'.
Ystävät ja työkaverit usein pyytävät minua sisustamaan kotejaan.
En kuitenkaan mielestäni ihan siihen kykene,
koska minulla ei ole alan koulutusta.
No omaa kotiaan osaa kuka tahansa sisustaa ja
tehdä sen mieleisekseen ja viihtyisäksi.

En viihdy modernissa tai pelkistetyssä kodissa,
koska olen romantikko.
En myöskään välitä "askartelu"- tai "karkkikauppa-" tyylisestä kodista,
joita blogit ovat tulvillaan,
sillä en kaipaa turhaa tilpehööriä ympärilleni.
En ole mikään askarteluihminen ja
ompelua olen harrastanut vain nuorempana.
Omistan kyllä saumurit ja ompeluokoneet.
Sisustusmakujahan tietysti on yhtä paljon,
kuin meitä sisustajiakin.
Toinen tykkää pelkistetystä ja toinen rönsyilevästä.



Ihanimmat värit sisustuksessa ovat tietysti antiikin valkoinen
ja vaaleanharmaa (kustavilaisten huonekalujeni väri),
mutta pidän myös tummista,
vihreällä kankaalla päällystetyistä chippendaleistani.
Tummanruskeita chippejä en uskalla maalata valkoiseksi,
ainakaan vielä.;)
Maalaisromantiikka on myös lähellä sydäntäni,
maalta kun olen kotoisin.



Olen haalinut vanhoja uushopea esineitä,
vanhaa arabian posliinia,
vanhoja puulaatikoita
ja vanhaa tavaraa nurkat täyteen. ;)

Alastalon salissa

»Olihan Langholma isonen ja kieltämättä pitäjän pää, eikä Alastalo sitä vastaan napissut, koska hyväkin pyörä kärrynrattaissa aina tarvitsee akselinnavan huhkiaksensa kehillänsä, ja koska tuolupuissakin tukki on tarpeen, jotta on lointa ja loimissa tämmi sukkulan syöstä kuteitansa ja kaiteen naputtaa kangastansa, mutta ylpeäksi meni Alastalon niska kuitenkin nyt ja tukan alla karahutteli veren varsa korskiansa, koska viimein oltiin näin pitkällä, ja vaelto nyt salissa käärö kourassa ja kahden talven työn ähinä piirtopaperilla valmiina puhtain viivoin ja linjaalivedoin, eikä Langholmallakaan muuta tekemistä kuin keikutella keinutuolilla ja odotella niin kuin muutkin ja kuka hyvänsä: napa kuin napa, mutta rattaan hyrrä virstat jättää; ja loimi tukilla lointa tukilla, mutta kankaan verka vasta kyynärissä mitataan.» (14. luku)

Alastalon salissa on usein pidetty kaikkien aikojen parhaana suomalaisena romaanina.
"Kirja kertoo pitäjän mahti-isäntien kokouksesta,
jossa sovitaan yhteisen parkkilaivan rakentamisesta,
aihe jota kirjailija käsittelee mystisromanttisella tyylillä ja rikkaalla,
polveilevalla kielellä".

Jos onnistut lukemaan Alastalon salissa romaanin kannesta kanteen,
olet mielestäni ansainnut kunniamaininnan
ja kymmenen "papukaijamerkkiä",
sekä voit pitää t-paitaa, jossa lukee: "olen lukenut Alastalon salissa".
Paitoja voi tilata Kustavista, Merineuleelta.
Kirja on todellakin niin raskasta tekstiä,
että itseltäni ainakin taitaa jäädä lukematta,
vaikka muutaman kerran olen yrittänyt. ;)