Alastalon salissa

Synnyin joskus kauan sitten viime vuosisadalla ja tuhannella, suureen maalaistaloon vanhimman pojan lapsena.
Nuorin pojista sai talon isännyyden ja isäni kuoltua me saimme häädön.
Kuten veljeni aina muistaa leikkisästi mainita, "olen syntynyt kultalusikka suussa, mutta se on hävinnyt matkan varrella".
Koska en perinyt sitä kartanoa,
yritän rakentaa unelmieni miljöötä aina sinne missä asun, vaikkapa ihan vaan kerrostaloon.
Viihdyn kotona ja siksi haluan,
että kotini on kaunis...
tarvitsen ympärilleni kauneutta.

Alastalon salissa

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Lauantai-ilta

Vieraat Alastalon salissa 23.6.2010 lähtien

Päiväkirjan pitäjä

Lukijat

Blogiarkisto

Sappeen koulu

Oma blogiluettelo

Kiitos Ellen

Kiitos Ulla-Kristiina

Kiitos Tiina

Snow Effect

Ihania putiikkeja