Synnyin joskus kauan sitten viime vuosisadalla ja tuhannella, suureen maalaistaloon vanhimman pojan lapsena. Nuorin pojista sai talon isännyyden ja isäni kuoltua me saimme häädön. Kuten veljeni aina muistaa leikkisästi mainita, "olen syntynyt kultalusikka suussa, mutta se on hävinnyt matkan varrella". Koska en perinyt sitä kartanoa, yritän rakentaa unelmieni miljöötä aina sinne missä asun, vaikkapa ihan vaan kerrostaloon. Viihdyn kotona ja siksi haluan, että kotini on kaunis... tarvitsen ympärilleni kauneutta.
Kauniit sirottimet sopivat hyvin yhteen kantolaatikon kanssa ja sinulla on vielä hyasinttejakin, jotka ovat tosi hyvännäköisiä!
VastaaPoistaMukavaa alkanutta maaliskuuta sinulle!
Ensi kertaa ihanassa blogissasi. Täytyypä liittyä lukijaksi, jotta löydän tänne uudestaan :)
VastaaPoistaTervetuloa vastavierailulle ♥
Kiitos kutsusta Ellen...
VastaaPoista