Alastalon salissa

»Olihan Langholma isonen ja kieltämättä pitäjän pää, eikä Alastalo sitä vastaan napissut, koska hyväkin pyörä kärrynrattaissa aina tarvitsee akselinnavan huhkiaksensa kehillänsä, ja koska tuolupuissakin tukki on tarpeen, jotta on lointa ja loimissa tämmi sukkulan syöstä kuteitansa ja kaiteen naputtaa kangastansa, mutta ylpeäksi meni Alastalon niska kuitenkin nyt ja tukan alla karahutteli veren varsa korskiansa, koska viimein oltiin näin pitkällä, ja vaelto nyt salissa käärö kourassa ja kahden talven työn ähinä piirtopaperilla valmiina puhtain viivoin ja linjaalivedoin, eikä Langholmallakaan muuta tekemistä kuin keikutella keinutuolilla ja odotella niin kuin muutkin ja kuka hyvänsä: napa kuin napa, mutta rattaan hyrrä virstat jättää; ja loimi tukilla lointa tukilla, mutta kankaan verka vasta kyynärissä mitataan.» (14. luku)

Alastalon salissa on usein pidetty kaikkien aikojen parhaana suomalaisena romaanina.
"Kirja kertoo pitäjän mahti-isäntien kokouksesta,
jossa sovitaan yhteisen parkkilaivan rakentamisesta,
aihe jota kirjailija käsittelee mystisromanttisella tyylillä ja rikkaalla,
polveilevalla kielellä".

Jos onnistut lukemaan Alastalon salissa romaanin kannesta kanteen,
olet mielestäni ansainnut kunniamaininnan
ja kymmenen "papukaijamerkkiä",
sekä voit pitää t-paitaa, jossa lukee: "olen lukenut Alastalon salissa".
Paitoja voi tilata Kustavista, Merineuleelta.
Kirja on todellakin niin raskasta tekstiä,
että itseltäni ainakin taitaa jäädä lukematta,
vaikka muutaman kerran olen yrittänyt. ;)