Synnyin joskus kauan sitten viime vuosisadalla ja tuhannella, suureen maalaistaloon vanhimman pojan lapsena. Nuorin pojista sai talon isännyyden ja isäni kuoltua me saimme häädön. Kuten veljeni aina muistaa leikkisästi mainita, "olen syntynyt kultalusikka suussa, mutta se on hävinnyt matkan varrella". Koska en perinyt sitä kartanoa, yritän rakentaa unelmieni miljöötä aina sinne missä asun, vaikkapa ihan vaan kerrostaloon. Viihdyn kotona ja siksi haluan, että kotini on kaunis... tarvitsen ympärilleni kauneutta.
Huomenta ja kirpeää pakkas aamua:)
VastaaPoistatäällä -29 c:(
kiitos sinulle silmäilosta,
nyt työt kutsuu!
kivaa viikonloppua ystäväin<3
aamuhalit
Päivi
Nuo sirottimet ja sokerisirotinlusikat ovat kerta kaikkisen haluttavia! Eikä niitä ole koskaan liikaa...
VastaaPoistaOikein mukavaa vkonloppua; teen muutaman tunnin töitä ja sitten käväisen pitkästä aikaa mökillä pyörähtämässä pakkasesta huolimatta!
T. Sari Puumulista
Ihanat tunnelmakuvat ♥ vanhoissa tavaroissa on sitä jotain.
VastaaPoistamullakin muutamia vanhoja lusikoita, tarttis vaan keksiä miten ne laittelis esille, laatikon uumenissa menee jotenkin hukkaan..
VastaaPoistaperjantaita sinne!!
Sepäse...ihanaa perjantaita ja kaunista viikonloppua ystävät <3
VastaaPoista