Synnyin joskus kauan sitten viime vuosisadalla ja tuhannella, suureen maalaistaloon vanhimman pojan lapsena. Nuorin pojista sai talon isännyyden ja isäni kuoltua me saimme häädön. Kuten veljeni aina muistaa leikkisästi mainita, "olen syntynyt kultalusikka suussa, mutta se on hävinnyt matkan varrella". Koska en perinyt sitä kartanoa, yritän rakentaa unelmieni miljöötä aina sinne missä asun, vaikkapa ihan vaan kerrostaloon. Viihdyn kotona ja siksi haluan, että kotini on kaunis... tarvitsen ympärilleni kauneutta.
Lautashyllyt on ihania!
VastaaPoistaNiin tykkään minäkin! Olet laittanut siihen kauniit aartesi, jotka ovat ilo silmille!
VastaaPoistaOikein hyvää syksyn jatkoa ja olis taas kiva nähdäkin!:)