VHS kun alkaa olemaan katoavaa kansanperinnettä.
Varasin ajan ja kävin tänään hommissa kolmisen tuntia.
Pääsin vasta alkuun, kun on nuita lapsosia tullut kuvattua
ainaskin kahdeksan nauhaa.

Itsekseni siellä nauraa hytkyin kuulokkeet päässä,
katsellessani lasten edesottamuksia.
En juurikaan muistanut sellaisia kuvanneeni.
Mihinkähän se ihmisen muisti mahtaa kadota. :)

No onhan siitä jo yli kaksikymmentä vuotta aikaa.
Vanhemmasta lapsosesta on kuvaa 1,4 vuodesta
ja nuoremmasta noin 4 kuukautisesta eteenpäin.
Nyt harmittaa, ettei ole enempää kuvattu.
Lainakameraa ei onnistunut usein saamaan,
eikä ollut varaa ostaa omaa.
Ihanaa että on edes vähän muistoja...

Onpas kätevää, kunnon muistot kannattaa pitää tallessa, itselle tulee kyllä aina haikea olo niitä katsellessa, tämä elämä kun lipuuniin nopeasti ja lapset kasvavat kamalaa vauhtia...
VastaaPoistaMä olen kaikki VHS:t hukannut mutta valokuvat on kirjoina!
VastaaPoistaHirmuinen homma olevinaan sakannata kuvat koneelle ja tehdä kirjoiksi, mutta kun saa valmiin kirjan käteen, on sanoinkuvaamattoman tyytyväinen olo :D